Viron syysmatka 2017

Syysmatkalla Virossa

Neljän päivän retkelle Viroon lähdettiin lähes täydellä bussilastilla Leppävirralta  torstaina 14.9. Reittimme kulki Helsingistä Tallinnan kautta Tarttoon ja takaisin. Leppävirran Marttojen järjestämällä reissulla matkanjohtajana toimi Vööbe Heiskanen.

Tallinnassa vietettiin yksi yönseutu tutustuen kaupungin kulttuuriin ja nähtävyyksiin omin neuvoin.  Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa Tarttoon.  Matkalla poikettiin Pöltsamaalle paikalliseen viinikellariin ja käsityöpuotiin, jotka löytyivät Pöltsamaan linnan sisäpihalta.  Pöltsamaalla on valmistettu viinejä paikallisista marjoista ja hedelmistä jo 1920 vuodesta lähtien ja se onkin Viron vanhin viininvalmistaja. Monipuolisessa Katre Arulan käsityöpuodissa oli ihastuttavia tilkku- ja pellavatöitä, vaatteita, koruja ja käsityötarvikkeita.

Tartossa päästiin kiertoajelulle paikallisen oppaan johdolla.  Tarttolainen Reeta esitteli kotikaupunkiaan eloisasti ja hyvällä suomen kielellä. Opaskierroksella käytiin läpi Tarton historiaa ja monikaan ei meistä ollut tiennyt, että kaupunki on ollut suljettu neuvostovallan aikana lentotukikohdan vuoksi. Ajelimme pitkin entistä tukikohdan kiitorataa ja nyt sinne alueelle oli noussut Viron uusi kansallismuseo. Rakennus oli mahtava, pituutta sillä oli 350 m ja se oli rakennettu ikään kuin kiitoradan jatkeeksi.  Tartossa on myös kuuluisa yliopisto, jossa monet suomalaisetkin ovat opiskelleet. Yliopiston juhlasalissa on presidentti Kekkonenkin aikanaan pitänyt ”järkevän” puheen viron kielellä. Se on ollut neuvostoaikoina varmasti sykähdyttävä hetki virolaisille.

Sateinen sääkään ei häirinnyt kiertoajelua, sillä oppaan mukaan virolaiset etsivät positiivisen asian siitäkin, nimittäin sieniä kasvaa enemmän sateella. Tartossa on paljon kauniita vanhoja rakennuksia, mutta myös neuvostoaikaisia karumpia kerrostaloja.  Kadut ovat paikoin kapeita ja ahtaita, joten ihmettelimmekin monta kertaa, kuinka kuljettajamme sai ajettua bussin vaikeista paikoista läpi.  Antoisan opaskierroksen loputtua, lähdettiin tutustumaan kaupunkiin omatoimisesti.

Seuraavana päivänä suunnattiin Paunveren markkinoille.  Yhden päivän kestävät markkinat pidettiin Palamuse-nimisellä paikkakunnalla, joka sijaitsee 40 km Tartosta pohjoiseen.  Palamusen väkiluku on n. 2000 ja se 40-kertaistuu yhden päivän aikana. Jos oli paljon markkinavieraita, niin oli siellä myytävääkin. Kaikkea mahdollista oli tarjolla, puutarhan antimia, taimia, eläimiä kultakaloista lampaisiin, nahkatuotteita, käsitöitä, vaatteita, elintarvikkeita, juomia ja jopa Tupperware ja Swipen tuotteita. Paljon oli nähtävää, kuultavaa ja maisteltavaa. Useassa kojussa oli nimittäin tarjolla maistiaisia mm. juustoja, makkaroita ja leipiä. Markkinoilla oli myös kulttuuritarjontaa. Kahdella esiintymislavalla oli musiikki- ja tanssiesityksiä, mukana suomalainenkin kansantanssiryhmä Alusvasara.   Paikoitus ja liikenteenohjaus olivat haasteellisia noin pienellä paikkakunnalla. Tullessamme markkinoille oli autojonoja ja lähtiessämme iltapäivällä pois, markkinoille oli edelleen tulossa autoja jonossa.  Vööbe totesikin, että koko Viro on tullut markkinoille.

Paluumatkalla suunniteltiin jo seuraavaa matkaa. Vööbe teetti kyselyn matkatoiveista ja ehkä vuoden kahden päästä suuntaamme taas Suomenlahden toiselle puolelle.